Euroopan unioni on ollut viime päivinä ja viikkoina poikkeuksellisen paljon esillä suomalaisessa mediassa, tällaisen julkisuuden soisi olevan normaali asiantila. Tietenkin syy, miksi unioni on esillä, on ikävä – perjantai-illan jälkeen EU:n historiassa alkoi uusi ajanjakso, kun Iso-Britannia ensimmäisenä jäsenmaana jätti unionin. Menetys on suuri ja yhä edelleenkin olo on hieman epätodellinen, samaan tapaan kuin se oli epätodellinen kesäkuussa 2016. Mutta samalla on katsottava eteenpäin ja nähtävä ne mahdollisuudet, joita tämä tilanne tarjoaa.
Toinen mediassa esillä ollut tapaus on ollut Lähi-Idän (jälleen) kuumentunut tilanne. Niin Iran kuin myös Israel ja Palestiina puhuttavat ihmisiä, puhuttavat eurooppalaisia, mutta Euroopan unioni vaikuttaa olevan voimaton näiden asioiden kanssa. Historiallisesti katsottuna EU:n ulkosuhdehallintoa on vahvistettu jokaisessa perussopimuksen uudistamisessa ja tämä on mielestäni oikea kehityskulku. Suomen vaikutusvalta maailmanpolitiikan areenoilla kasvaa, mikäli Euroopan unioni on vahva toimija näillä areenoilla, ja Suomi vaikuttamassa EU:n kantoihin. Yksi tähän kehitykseen hyvin varoen suhtautunut jäsenvaltio unionissa on ollut Iso-Britannia ja nyt tällä sektorilla on kenties mahdollista ottaa askeleita eteenpäin, ensimmäisenä askeleena voisi olla siirtyminen yksimielisyysvaatimuksesta määräenemmistöpäätöksiin Eurooppa-neuvostossa. Valitettavasti myös muutamat muut jäsenvaltiot ovat ajan hengen mukaisesti painottaneet kahdenvälisiä suhteita.
Toki Iso-Britannian eron taustalla oli aitoa tyytymättömyyttä unionia kohtaan, ja kyllä tämän täytyy myös olla unionille ja unionin jäsenvaltioille peiliin katsomisen paikka. Miten voimme vahvistaa unionin kansanvaltaisuutta ja toisaalta, miten voimme lisätä ihmisten tietoisuutta Euroopan unionista? Globaalien uhkien ajalla tarvitsemme tällaista ylikansallista demokraattista yhteisöä, mutta on päivänselvää, että sillä tulee olla kansan hyväksyntä. Viime kevään eurovaalien alla tuli mielestäni hyvin selvästi ilmi se, että EU on yhä edelleen mysteeri monille. Valitettavasti se heikentää kansalaisten luottamusta unioniin ja samalla tarjoaa kasvualustan välillä täysin perusteettomienkin kauhukuvien maalaamiseen. Yksi tärkeä keino tietoisuuden lisäämiseen on tukea nuorten liikkumista Euroopassa ja vahvistaa Erasmus-ohjelmaa.
EU:ta katsastellessa tulisi tarkastella erityisesti sen taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioita kohtaan. Ensimmäiseksi EU on toki hyödyllinen kehittymättömille valtioille, jotka ovat EU:ssa tukien nettosaajia, ja jotka pääsevät osaksi yhteisöä rikkaimpien valtioiden kanssa (itä-eurooppa, etelä-eurooppa). Toiseksi, maantieteellisestä näkökulmasta, Keski-Euroopassa sijaitsevat rikkaat valtiot hyötyvät siitä, että ne sijaitsevat EU:n keskiössä ja ovat yhteisön keskuspaikka. Tämä auttaa niitä taloudellisesti. Puola, joka sijaitsee lähellä Keski-Euroopan rikkaita maita ja on ollut suhteellisen köyhä maa, on hyötynyt EU:sta merkittävästi. Tästä syystä EU:n kannatus Puolassa on korkeaa, vaikka maa onkin muuten konservatiivinen.
On tarpeen kysyä, saavatko EU:n keskiöstä erillään olevat rikkaat maat tarpeeksi hyötyä EU:sta. Suomi nosti omaa talouttansa 2000-luvun taitteen it-kuplan ja siten Nokian nousun myötä, mutta näiden asioiden ulkopuolella ei mielestäni voida sanoa, että EU:n aikana Suomi olisi saanut kunnon taloudellista menestystä: 1980-luku taas oli Suomen talouden kulta-aikaa. Ruotsilla toki on mennyt varsin hyvin EU:n kanssa, joten ehkäpä Suomelle euro-valuutusta luopuminenkin voisi olla jo hyvä ratkaisu, jotta Suomi saisi kilpailukyky-kortin.
Globaalien uhkien torjumisessa EU on ollut heikko. On myös kyseenalaista, millaista tukea EU antaisi Suomelle siinä tilanteessa, jos esimerkiksi Venäjä hyökkäisi Suomeen: EU maat ovat tällä hetkellä velvoitettuja ”auttamaan” (assist) jäsenmaita, mutta koska tuo sana on jätetty avoimeksi, sanaa tulkitaan kunnolla vasta sitten kun jotain tapahtuu. Suomeen kohdistuva nopea isku saattaisi olla jo ohi ennen kuin jäsenvaltiot ovat laatineet maan sisäiset päätöksensä ja EU:n laajuisen suunnitelman vastaiskusta. Ja olisiko esimerkiksi ranskalaisilla suurta tahtoa puolustaa Suomen Venäjän vastaisen rajan periferioita, varsinkin jos tilanne jo rauhoittui nopeasti. Macronin nykyiset puheet EU:n puolustuksesta tulee ottaa vastaan hieman varoen.
Sisäisen turvallisuuden kannalta taas Schengen aluetta ei voi nähdä mitenkään hyödylliseksi.
Tässä on ajatuksenruokaa. Toivon että näitä asioita talouden ja turvallisuuden suhteen katsottaisiin kriittisesti, vaikka ihminen olisikin EU-myönteinen.
Kiitos kommentista Viiva,
Oikein hyvää ajatuksenruokaa ja paljon asioita, joita jo ennestäänkin on tullut pohdittua, mutta lisää pitää pohtia. Ylipäätään aluksi on syytä todeta, että EU on hyvä projekti vain niin kauan kuin se hyödyttää EU-kansalaisia. Hallintoa ei tule, oli se sitten kansallista tai ylikansallista, rakentaa vain hallinnon vuoksi. Kritiikkiä ja kriittistä otetta tarvitaan, muuten kehitys pysähtyy.
Taloudellisesta näkökulmasta pelkkä nettosaaja ja -maksaja tarkastelu on vajavaista, sillä ainoa hyöty unionista eivät ole unionin sisäiset tulonsiirrot. Unionin mukanaan tuomien taloudellisten hyötyjen arviointi on hankala, sillä monimutkaisessa taloudessa eri tekijöiden vaikutuksen eristäminen toisistaan on haastavaa. Esimerkiksi globaali markkinoiden kehitys vaikuttaa paljon. Yleisesti ottaen on kuitenkin useissa tutkimuksissa arvioitu, että EU-jäsenyyden myötä Suomen asukaskohtainen bruttokansantuote on noussut 1,2-1,7 prosenttia, mikä on suuri nousu. On myös miltei mahdotonta mitata, minkälaista hyötyä on esimerkiksi opiskelijoiden helpommasta liikkumisesta jäsenmaiden välillä tai kansallisten poliisiviranomaisten yhteistyöstä rajat ylittävän rikollisuuden torjumisessa.
Itsekin toin bloggauksessa esiin sen, että tähän asti EU on ollut globaalien uhkien torjumisessa heikko. Tämä on kuitenkin mielestäni juuri se sektori, jonka osalta unionia tulisi kehittää. Globaalit uhat haastavat samalla tavalla kaikkia unionin jäsenmaita. Puolustuksen tahtoisin henkilökohtaisesti pitää jäsenvaltioiden käsissä, mutta yhteistyötä sillä sektorilla ehdottomasti pitää lisätä. Ulkopolitiikassa vahva EU sen sijaan on nähdäkseni pienten jäsenvaltioiden etu ja unionin ulkopoliittista ulottuvuutta vahvistamalla EU kykenisi aidosti toimimaan globaalien uhkien torjumisessa.
– Valtteri