Periaatteiden ja arvojen pyörittelyä: kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus

Mikä yhdistää sivistystä, yhdenvertaisuutta, kestävää kehitystä ja yhteisöllisyyttä? Ne ovat kaikki Keskustanuorten nykyisiä arvoja. Osana järjestön periaateohjelmatyötä olen saanut vetää periaate- ja arvokeskusteluita, ja siellä on pyöritelty myös näitä käsitteitä. Pakko myöntää, että termien pyörittely ja niille sisällön määrittely on omasta mielestäni erittäin mielekästä, mutta myös haastavaa. Kun yhteen kysymykseen saa vastauksen, herää vähintäänkin kaksi uutta kysymystä.

Periaate- ja arvokeskusteluissa olemme paljon puhuneet siitä, kuvastavatko nykyiset neljä edellä mainittua arvoa parhaimmalla mahdollisella tavalla tämän päivän (nuor)keskustalaisuuden pohjavirettä. Varmastikin se aatteellinen pohjavirtaus on edelleenkin samankaltainen kuin kymmenen vuotta sitten, mutta voi olla, että maailman muuttuessa se vaatii perusteellistakin uudelleensanoittamista. Periaateohjelmatyö osuu nyt saumakohtaan, sillä lähes kaikkien arvioiden mukaan korona tulee muuttamaan ihmisten elämää perustavanlaatuisesti.

Esiin on noussut niin nykyisiä arvoja puolustavia kuin niitä haastavia näkemyksiä. Itse ymmärrän molempia näkemyksiä, mutta vielä en osaa sanoa, mitkä neljä apilanlehteä parhaiten kuvaisivat tämän päivän nuorkeskustalaista arvomaailmaa. En ole varma siitäkään pystyykö neljällä käsitteellä riittävän kattavasti kuvaamaan nuorkeskustalaista arvomaailmaa. Sen osaan kuitenkin sanoa, että näissä keskusteluissa on noussut vahvasti esiin kolme käsitettä, jotka kuvaavat (nuor)keskustalaisuutta erittäin hyvin, mutta jotka ehkä liian usein unohdetaan mainita: kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus.

Minun ajattelussani kohtuullisuus liittyy erityisesti ympäristökysymykseen ja siihen, millaisena nuorkeskustalaiset näkevät ihmisen ja luonnon suhteen. Me nuorkeskustalaiset näemme, että luontoa ei tulisi valjastaa palvelemaan omaa yltäkylläistä elämäntapaa. Luonnosta tulisi ottaa resursseja vain tarpeeseen, ja muuta luontoa suojella. Tässä ollaan tärkeiden periaatteellisten lähtökohtien juurilla. Loppujen lopuksi ihminen on osa luontoa – nykyään sen vain niin kovin mieluusti näytämme haluavan unohtaa.

Oikeudenmukaisuus liittyy vahvasti ihmisen moraalikäsitykseen, ja on siksi hankala termi Mikä kenenkin mielestä on oikein? Itse mieluusti näen oikeudenmukaisuuden kumpuavan yleismaailmallisista humaaneista arvoista ja periaatteista, jotka on kirjattu auki YK:n ihmisoikeussopimuksessa. Lähtökohtana oikeudenmukaisessa maailmassa on ihmisten yhdenvertaisuus ja periaate ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeensa mukaan.”

On ironista, että olen luonteeltani erakko, viihdyn omissa oloissani välillä turhankin hyvin, ja silti niin mieluusti puhun yhteisöllisyyden tärkeydestä. Yhteisöllisyys on lähimmäisenrakkautta. Se on toisen rinnalla kulkemista tarvittaessa, ilojen ja surujen jakamista – välittämistä. Loppujen lopuksi ihminen on laumaeläin – kovinkin erakko kaipaa toisinaan ihmisseuraa, vaikka se vähän pelottavaa saattaakin olla. Mutta samalla lähimmäisenrakkaus ei tukahduta, vaan se osaa tarvittaessa antaa myös omaa tilaa.

***

Minä näen, että arvoperustaiselle politiikalle on vielä tänäkin päivänä tilausta. Poliitikoista on kuitenkin tullut arkoja käyttämään vahvoja aatteellisia ja arvoihin pohjautuvia puheenvuoroja – eikä heitä voi täysin siitä moittiakaan, todennäköisesti joku suuttuu, jos niin teet. Mutta loppujen lopuksi politiikka perustuu aatteisiin ja arvoihin. Loppujen lopuksi menestyvän puolueen ja poliitikon tulee tarjota arvojensa ja aatteensa mukainen visio, jota kohti pyrkiä.

Uskalletaan visioida arvojemme pohjalta paremmasta maailmasta, uskalletaan puhua siitä ja uskalletaan pyrkiä sitä kohti!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.