Millä on ainakin 30 puhuvaa päätä? Vastaus on EU:n ulkopolitiikka. Ensin puhuu komission puheenjohtaja von der Leyen, seuraavaksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Michel sekä unionin korkea edustaja Borrell, välissä muutama muu ja lopulta Unkarin pääministeri Orbankin höpöttelee omiaan.
Ulkopolitiikassa pienen maan etu on löytää yhteinen ryhmittymä, jossa vaikuttaa suuriin geopolitiikan mannerlaattojen liikkeisiin. Suomen tapauksessa tämä ryhmittymä jokseenkin luonnollisesti on EU. Yksi aikanaan unionin jäsenyyttä puoltanut tekijä oli nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Epävarmassa maailmassa nähtiin tarve vahvalle toimijalle.
Unioni on kuitenkin ulkopolitiikan tekemisessä selvästi alisuorittaja.
Jotta unioni voisi olla tehokkaampi ulkopolitiikan suorittaja, tarvitaan kaksi uudistusta.
Ensinnäkin Eurooppa-neuvostossa on ulkopolitiikka koskevissa kysymyksissä siirryttävä määräenemmistöpäätöksiin. Ei voi olla niin, että yksi jäsenmaa pystyy estämään unionilta tehokkaat ulkopoliittiset päätökset – esimerkiksi liittyen Ukrainan tukemiseen.
Toisekseen valtasuhteet komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan välillä on saatava kuntoon ja selkeiksi. Unionin ulkopolitiikan vaikuttavuutta ei voida heikentää sillä, että näiden kolmen tahon lausuntojen välillä olisi ristiriitoja.
Aika, jossa elämme, on epävakaata. Tarvitsemme vahvaa eurooppalaista yhteistyötä ja vahvaa Euroopan unionia maailmanpolitiikan areenoilla.
Puhuvia päitä saa olla se 30, mutta niillä on oltava yhtenevä eurooppalainen viesti.
Vastaa