Keski-Suomessa on käynnistynyt maakuntastrategiatyö. Keski-Suomessa maakuntastrategia on maakunnan yhteistä tahtotilaa ja tekemistä ohjaava paperi, jossa määritellään tavoitteita ja toimenpiteitä niin lyhyemmällä (noin 4 vuotta) kuin pidemmälläkin aikajänteellä – aina vuoteen 2050 asti.
Saan, ja joudun, olemaan tiiviisti strategiaprosessissa mukana. Täytyy myöntää, että alkuvuodesta olen kipuillut asian kanssa paljon. Vaikka nykyinen maakuntastrategia on ollut omaa työtä ohjaamassa niin alueidenkäytön suunnittelussa kuin rahoittajan ja kehittäjän tehtävissäkin, on se silti jäänyt isoksi hahmottomaksi möllykäksi. Miten maakuntastrategiasta saadaan aidosti tekemistä jäntevästi ohjaava paperi? Millä sanoituksilla siitä saadaan rohkea, mutta tasapainoinen linjaus tulevaisuuteen?
Maakuntaa kehitetään aina tietyssä tilanteessa ja toimintaympäristössä. Tilanteen ja toimintaympäristön tunnistaminen vaatii tarkkaa analyysia maakunnan ja maailman tilasta. Aika paljon on tullut viime aikoina vietettyä aikaa erilaisten tilastojen ja maakunnan toimijoiden strategioiden parissa. Paine ymmärtää tilannekuvaa tuntuu olkapäillä.
Yhtä keskeistä kuin on tunnistaa mihin suuntaan maailma on menossa, on epävarmuustekijöiden tiedostaminen. Mitä ovat ne asiat, joiden kehityksestä emme vielä tiedä riittävästi? Yksi keskeinen strategiatyöhön liittyvä ohjenuora on myös oman organisaation tai tässä tapauksessa maakunnan rooli: Emme ole vain toimintaympäristön seuraajia, vaan erityisesti epävarmuustekijöiden osalta meidän on myös pyrittävä vaikuttamaan niiden kehitykseen. Toisaalta on tärkeä tunnistaa myös ne tekijät, joihin emme pysty vaikuttamaan. Niihin keskittyminen vain hukkaa energiaa.
Maakuntastrategian luonne on aiheuttanut muutaman harmaan hiuksen muuten vielä aika nuorekkaaseen päähän. Strategian valmisteluvastuu on Keski-Suomen liitossa, mutta se ei ole liiton oma strategia, vaan se on kaikkien maakunnan toimijoiden yhteinen strategia. Tämä korostaa eri sidosryhmien kuuntelemisen ja keskusteluttamisen merkitystä. On varmistettava, että maakuntastrategiasta on tunnistettavissa maakunnan toimijoita yhdistävät teemat. Varmistettava, että strategian sanoituksista kukin organisaatio voi löytää itsensä.
Mutta tasapainoisuuteen pyrkimisestä huolimatta lopputulos ei saa olla tasapaksua. Tasapaksu lopputulos ei puhuttele tai ohjaa ketään. Silloin riskinä on, että itse lopputuotoksen merkitys jää vähäiseksi. Maakuntastrategiassakin on uskallettava priorisoida ja jo valmisteluvaiheessa on pystyttävä miettimään, miten ja kenen toimesta tavoitteet muuttuvat konkreettisiksi pyrkimyksiksi tavoitteita kohti. Tässä huomaan käyväni itseni kanssa paljon pohdintaa siitä, kuinka strategisella tasolla strategia voi olla, jotta se kuitenkin aidosti ohjaa moninaisten toimijoiden joukkoa. Neljä vuotta on kuitenkin niin lyhyt aika, että strategian toimeenpanoa on syytä miettiä jo sen laadintaprosessin yhteydessä.
Välillä huomaankin olevani itse strategisia valintoja kiinnostuneempi siitä, miten strategiset valinnat aidosti seuraavien neljän vuoden aikana ohjaavat maakunnan toimijoita. Tarvitsemmeko jonkinlaisia uusia rakenteita maakunnan strategiseen johtamiseen? Maakunnan strateginen johtaminen ei ole sanelua, vaan se on innostamista ja yhdessä tekemistä. Innostamista ja yhdessä tekemistä, jolla on kuitenkin selkeä suunta ja maali, ja odotusarvo maalin saavuttamisesta.
Ja sitten itse niihin strategisiin valintoihin, joita pitäisi lähteä edistämään. Kipuilen sen kanssa, että itselläni ei ole kovin isoa visiota siitä, mitä niiden pitäisi olla. Ajattelen, että visio lopputuloksesta helpottaisi omaa työtä. Samalla kuitenkin haluan nähdä visiottomuuden vahvuutena. Maakuntastrategia ei synny yhden henkilön tai organisaation kynästä, vaan se syntyy tilannekuvan ja toimintaympäristön analyysin sekä maakunnan toimijoiden evästyksien kautta – lopulta poliittisena päätöksenä. Ehkä oma visiottomuus antaa enemmän tilaa muiden ajatusten kuuntelemiselle ja niistä lopputuloksen löytämiselle.
Lopputuloksen, joka on rohkea ja selkeästi yhteistä suuntaa viitoittava. Lopputuloksen, josta jokainen voi löytää oman äänensä. Ja lopputuloksen, joka on yhdessä toteutettavissa.
Inspiraatiota kirjoitukseen toi oman tuskailun lisäksi Timo Ritakallion ja Timo O. Vuoren kirja Elävä strategia.
Vastaa