Vuosi takaperin pakkailin Jyväskylän Keltinmäessä astioita. Ajatuksena oli, että vaikka työpaikka yhä edelleen pysyi ja pysyy Keski-Suomessa, pitäisi astioiden pysyä ehjänä pitkä muuttomatka Espooseen, mutta todennäköisesti ei enää koskaan takaisin.
Melkein heti, kun muutin Keski-Suomeen, roudattiin mut Kinnulaan. Manner-Suomen kuntaan, jossa ainakin silloin oli eniten henkirikoksia ihmistä kohti. Henkirikosten esittelyn sijaan Kinnulassa minua sivistettiin keskisuomalaisesta sydämen sivistyksestä, läheisten huolehtimisesta. Paikallinen satraappi osoitti järven yli ja totesi, kuinka joka aamu varmistetaan, että naapurissa valot syttyvät.
Tarkastelin omassa gradussani maisemia, paikkoja ja identiteettejä ja niiden suhdetta. Spatiaalisen sosialisaation kautta ihmiset, yhteisöt ja organisaatiot sosiaalistetaan tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Toisaalta alueella elävät ihmiset rakentavat paikan tarinaa. Identiteetti on monien kerrostumien summa. Se on historiaa, se on nykyisyyttä, mielikuvia tulevaisuudesta.
Keski-Suomen tarina on pitkiä perinteitä koulutuksen, kulttuurin ja luonnon maakuntana; se on innovatiivisia tulevaisuusteknologioita. Keski-Suomi on yhdessä tekemistä ja sydämen sivistystä. Ja vaikka Kinnula on ainakin joskus pitänyt aika kyseenalaisen tilaston ensimmäistä sijaa, voin kokemuksella sanoa, että Keski-Suomi on myös aika turvallista ja tasapainoista arkea.
Vuosi on kulunut aika pitkälti junassa ja bussissa istuessa. Pelkästään junassa olen VR:n mukaan istunut vuoden aikana lähes 220 tuntia. Elämästä ei toki koskaan tiedä, mutta kuukausi kuukaudelta tuntuu enemmän siltä, että julkisten penkkejä kuluttavan takapuoleni lisäksi ehkäpä meidän astioiden pitää myös kestää vielä paluumatka Keski-Suomeen. Keski-Suomen tarina on koukuttava.
Vastaa