Eurovaalien viime kertaista aktiivisempi ennakkoäänestysvilkkaus oli lupaava osoitus siitä, että ihmisiä kiinnostaa, mihin suuntaan Euroopan unionia seuraavina vuosina kehitetään.
Valitettavasti vaalikentillä eurovaalit eivät kuitenkaan vaikuta innostavan. Näissäkin vaaleissa jokaisella äänellä on väliä. Suomella on vain 15 edustajaa europarlamentissa, ja on tärkeää, että näillä 15 on halua perehtyä asioihin, kuunnella kollegoitaan, asiantuntijoita ja kansalaisia, verkostoitua, tuoda esiin Suomen erityispiirteitä ja viedä eteenpäin suomalaisten asioita.
Yleisesti asia on niin, että näkyvimmät naamat saavat eniten ääniä. Näkyvyyttä saa rahalla. Se on monelle ehdokkaalle vaikea pala, kun näkyvyyttä pitäisi saada koko Suomesta.
Vaalikoneet ja some tasoittavat tilannetta jonkin verran. Todennäköisesti ajatukset ehdokkaan ja äänestäjän välillä kohtaavat vaalikoneiden prosenttirivistön kärjessä aika monesti niin, että sekä suuren että pienen budjetin ehdokkaat saavat yhtä paljon ykkössijoja.
Keskustan varapuheenjohtajaehdokas Joonas Könttä ehdotti, että Suomeen perustettaisiin eurovaaleihin viisi vaalipiiriä. Ne olisivat Lappi, Oulu, Itä-Suomi, Länsi-Suomi ja Etelä-Suomi. Jokaisesta vaalipiiristä valittaisiin kolme meppiä.
Ajatus on pohtimisen arvoinen.
Mielestäni mepin tulee edustaa äänestäjiensä lisäksi sitä aluetta, jolta hänet on valittu. Mikäli vaalipiirinä ei olisi koko maa, tulisi maan eri alueiden ihmiset, elinkeinot, ympäristö ja muut erityispiirteet huomioiduksi varmasti ansaitsemallaan painoarvolla.
Totetukseen liittyy toki myös haasteita. Äänikynnyksen pitäisi olla aika lailla sama jokaisessa vaalipiirissä, eli jokaisella alueella pitäisi olla melko lailla yhtä paljon äänioikeutettuja. Väestön painottuessa etelään ei voitaisi kuvitella Lapin jäävän omaksi vaalipiirikseen, sillä siellä asuu vain kolmisen prosenttia koko Suomen väestöstä. Samalla on tiedostettava juuri Lapilla olevan alueelliset erityistarpeensa.
RKP on esittänyt, että myös Ahvenanmaalla tulisi olla oma meppi. Väkimäärää katsoessa ajatus ei liene mahdollinen. Olkoonkin, että sielläkin on erityistarpeensa.
Jonkinlaisella vaalipiirijaolla pystyttäisiin kuitenkin parantamaan edustavuutta kaikilla tavoilla. Ehdokkaille resurssien säästö olisi merkittävä, sillä kampanjoita ei tarvitsisi rakentaa koko maahan. Etenkin nuoret ehdokkaat pienillä verkostoilla pääsisivät paremmin esille hakemaan äänestäjien luottamusta.
Aluejako nostaisi esille myös sen, mitkä ovat tärkeitä kysymyksiä juuri omalla alueella. Itä-Suomen kärsiessä Venäjä-pakotteiden seurauksista ja uudesta turvallisuuspolitiikasta alueesta on kannettava moraalinen vastuu koko Suomessa, myös meidän muualla asuvien meppiehdokkaiden ja etenkin kaikkien, jotka tulevat valituksi. Omat vaalipiirijaon takaamat mepit olisivat korostetusti vaikeuksia kohdanneen alueen puolustajia.
Näkisin myös, että vaalipiirijaolla ehdokkaat olisi mahdollista saada lähemmäksi äänestäjiään, ja sitä kautta vaalien kiinnostavuutta kenties nostettua. Nyt haasteena on, ettei koko maan ollessa vaalipiirinä ehdokkailla ei ole aikaa tai resursseja kohdata äänestäjiä sillä intensiteetillä kuin pitäisi.
Tärkeimmän tavoitteen tulisikin olla se, että kiinnostus äänestää eurovaaleissa kasvaisi. EU ei ole siellä jossain, vaan juuri täällä meillä, jäsenmaassa. Eurovaalit vedetään monesti sekä mediassa että puolueissa vasemman käden sivuhommina, vaikka EU:n merkitys on valtava. Siksikin jokainen avaus EU:n demokratian parantamisesta on tervetullut.
Vastaa